Vaikka olisikin hienoa, että kansat eläisivät rauhassa keskenään ja ettei armeijoita tarvittaisi, tämä tuskin tulee ainakaan ihan lähitulevaisuudessa toteutumaan. Niin kauan kuin muilla mailla on armeijat, mekin tarvitsemme sellaisen. Ja vaikka meillä ei olekaan mahdollisuutta ylläpitää niin suurta armeijaa, että pystyisimme torjumaan kaikki mahdolliset hyökkäykset, tulee sen olla riittävän voimakas tekemään selväksi mahdolliselle hyökkääjälle, että hyökkäys tulisi tälle hyvin kalliiksi. Ja vaikka hyökkäyksen uhka vaikuttaakin tällä hetkellä vähäiseltä, voi maailma muuttua tulevaisuudessa ja puolustuksen rakentaminen ei onnistu kovin lyhyessä ajassa.
Pakollinen asevelvollisuus ei ole kuitenkaan välttämättä paras uskottavan puolustuksen toteuttamiseen. Sen hyvänä puolena on toki se, että sillä saadaan käyttöön varsin suuri reservi. Mutta sillä on myös lukuisia huonoja puolia:
Ainoaksi vaihtoehdoksi tarjotaan yleensä ammattiarmeijaa, mutta muitakin mahdollisuuksia on. Yksi tapa olisi suureen vapaaehtoiseen reserviin pohjautuva järjestelmä. Suomalaisten maanpuolustushenki on ollut perinteisesti hyvä, joten uskoisin, että hyvinkin moni olisi valmis käymään armeijan, vaikka se ei olisikaan pakollista. Tavoitteena voitaisiin pitää, että esimerkiksi 25% ikäluokasta suorittaisi asepalveluksen vapaaehtoisesti. (Nykyään osuus lienee noin 40%, sillä miehistä n. 80% suorittaa asepalveluksen. Myös jotkut naiset käyvät armeijan, mutta heidän osuutensa ikäluokasta on varsin pieni. He ovat kuitenkin esimerkki siitä, että jotkut ovat valmiita suorittamaan asepalveluksen täysin ilman pakkoa tai edes merkittävää taloudellista korvausta, mikä on osoitus kunnioitettavasta maanpuolustushengestä.) Tämän hyvänä puolena olisi se, että nykyjärjestelmään ei tarvitsisi tehdä kovinkaan paljon muutoksia. Siviilipalvelus voitaisiin poistaa turhana kyykyttämisenä, mitä tarkoitusta se nykyään lähinnä palvelee. Siviilipalvelus vie myös työpaikkoja: miksi palkata tehtävään oikeaa työntekijää, jos sivari tekee saman työn palkatta? Osa siviilipalvelustehtävistä tosin voitaisiin säilyttää niitä varten, jotka ovat valmiita osallistumaan maanpuolustukseen, mutta eivät aseellisesti.
Joitain muutoksia palvelukseen jouduttaisiin toki tekemään. Minimissään kuuden kuukauden rankka palvelus lähes olemattomalla päivärahalla on omiaan karkottamaan motivoituneemmankin maanpuolustajan. Koulutuksen fyysisestä vaativuudesta ei oikein voida tinkiä, mikäli sen halutaan olevan tehokasta, joten pääasialliseksi motivointikeinoksi jäisi päivärahan reipas nosto. Kovin korkea sen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla: normaalisti armeija suoritetaan heti 18-vuoden iässä. Tällöin kovinkaan monella ei ole vielä ammattia eikä siten mahdollisuutta saada kovinkaan suuripalkkaista työpaikkaa, joten luultavasti riittäisi, kun palvelusajalta annettaisiin jonkin verran opintotukea tai työttömyyskorvausta parempi korvaus. Ja koska ylläpito on ilmaista, voisi koko rahan laittaa säästöön vaikka opintoja varten.
Aikataulutusta pitäisi luultavasti myös muuttaa siten, että asepalvelus ei lykkäisi opintoja niin pahasti kuin nykyään. Tämä olisi etu myös valtion talouden kannalta. Koulutusta voitaisiin yrittää tiivistää kolmeen kuukauteen siten, että asepalveluksen ehtisi suorittaa kesäloman aikana. Talvikoulutus voitaisiin hoitaa pitämällä erillisiä viikon tai parin mittaisia talvileirejä koulujen talvi- ja joululomien aikana. Mikäli kolme kuukautta ei mitenkään riitä, voitaisiin koulutus jakaa kahteen osaan ja suorittaa peräkkäisinä kesinä. Ja mikäänhän ei estäisi jatkamasta koulutusta niin monena kesänä kuin haluaa. Hankittu lisäkoulutus voitaisiin palkita ylennyksillä tai mahdollisuudella päästä mielenkiintoisiin erikoistehtäviin. Näin maanpuolustuskoulutus voisi olla elinikäinen harrastus. Jos tämä kuullostaa kaukaa haetulta, niin kannattaa muistaa, että Suomessa toimii jo nykyään runsaasti vapaaehtoisia reserviläisjärjestöjä. Näille voitaisiin antaa entistä suurempaa vastuuta maanpuolustuskoulutuksesta.
Hyvä periaate olisi myös se, että jokaisella kansalaisella olisi mahdollisuus osallistua maanpuolustuskoulutukseen. Myös niille, jotka eivät sovellu tai halua varsinaiseen aseelliseen koulutukseen, voitaisiin tarjota koulutusta huolto- tai suojelutehtäviin.
Vaikka vapaaehtoinen reservi olisikin pienempi kuin pakolla koulutettu, se olisi huomattavasti uskottavampi puolustus kuin asevelvollisuusarmeija: mikä olisikaan pahempi pelote hyökkäystä harkitsevalle tai osoittaisi kansan taistelutahdon paremmin kuin se, että suuri osa maan kansalaisista osallistuu maanpuolustuskoulutukseen omasta vapaasta tahdostaan?